Aloittelijan muistikirjamerkinnöissä paneudutaan tällä kertaa kaikkia lajin hiljattain aloittaneita askarruttaviin kysymyksiin: millaisella frisbeellä kannattaisi aloittaa ja paljonko niitä kiekkoja oikein pitää hankkia? Yksiselitteistä totuutta ei ole tarjolla, sen sijaan moninaisia kantapään kautta hankittuja empiirisiä havaintoja.
Moni tutustuu nykyään frisbeegolfiin kaverien houkuttelemana, jolloin lajin omat erikoisvälineet tulevat tutuiksi jo ensimmäisellä heittokerralla. Paljon on kuitenkin myös niitä, jotka lähtevät kokeilemaan frisbeegolfia tavallisella rantakassin pohjalta löytyneellä koppauskiekolla tai huteralla mainosfrisbeellä. Jo muutaman pelatun väylän jälkeen käy ilmi, että frisbeegolf on suorastaan fantastisen hauska laji. Kuitenkin viimeistään radan puolivälissä selviää myös, että kiekon voisi toimittaa korille tehokkaamminkin. Etenkin, jos samaan aikaan radalla on kokeneempia lajinharrastajia, jotka linkoavat virtaviivaisemman näköisiä frisbeekiekkojaan olympialaisten tunnuslauseen mukaisesti altius, citius, fortius eli korkeammalle, nopeammin, voimakkaammin – tai no, ainakin pidemmälle.
Jos kipinä jää kytemään, moni päättää panostaa saman tien kunnon välineisiin. Siispä nettiin ja kiekkomyyjän sivuille. Yleensä tässä vaiheessa hämmästyksen sormi hakeutuu kummastuksen suuhun. Frisbeevalikoima on suorastaan hengästyttävän laaja. Valmistajia on monia, kiekkomalleja kymmenittäin ja joka mallista vielä useita eri painoisia versioita. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Mitä kiekkoja tarvitaan, minkä painoisia ja mitkä sopivat aloittelijoille?
Kiekkojen kuvausten lukeminen ei helpota urakkaa, sillä noin joka kolmannesta läpyskästä todetaan sen olevan “todennäköisesti markkinoiden paras kiekko”. Lento-ominaisuuksia maalailevat mainoslauseet synnyttävät helposti vaikutelman, että kassiin pitää oitis hankkia kaikkia mahdollisia eteen tulevia heittotilanteita varten siihen nimenomaisesti räätälöity kiekko. Lisäksi nämä vietävän läystäkkeet ovat houkuttelevan näköisiä ja nimiltään kuin suoraan sankaritarustosta; Valkyrie, Avenger, Starfire, Destroyer. Ei ihme, että vasta-alkajan kassissa on helposti pian toistakymmentä erilaista kiekkoa, joiden käyttäytymisestä ei ole hajuakaan. Kuulostaako siltä, että puhun omasta kokemuksesta? Naulan kantaan.
Teoriassa kaikki on helppoa
Frisbeegolfin kantavana ideana on kiekon toimittaminen toivottua lentorataa pitkin haluttuun pisteeseen. Periaatteessa voisi kuvitella, että tavoite on saavutettavissa kahdellakin eri menetelmällä. Joko heittämällä yhtä kiekkoa aina olosuhteiden vaatimalla tyylillä ja heittokulmaa vaihtelemalla tai pitämällä heittotyylin aina samana, mutta käyttämällä erilaisilla lento-ominaisuuksilla varustettuja kiekkoja. Jälkimmäinen kuulostaa houkuttelevan helpolta ja johtaa ajatukseen, että hommaamalla kassiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyileviä kiekkoja Ken Climo suistetaan pää edellä valtaistuimeltaan nopeammin kuin ehdit sanoa
epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän. Vahinko vain, että aloittelevan frisbeegolfaajan perättäiset heitot muistuttavat toisiaan yhtä paljon kuin ilmastonmuutos ja kengurukeppi. Oikotietä suvereeniuteen ei siis ole, vaan tässäkin lajissa menestys tulee vain treenaamalla.
Ken Climo näyttää silminnähden huolestuneelta saatuaan tietää, että Aloittelijan muistikirja on mennyt paljastamaan frisbeegolfin perimmäiset salaisuudet.
Maltti on valttia
Minua paljon fiksummat suosittelevat malttamaan mielensä ylenpalttisessa kiekkojen hamstraamisessa ja aloittamaan yhdellä, mahdollisimman vakaalla mid-range eli lähestymiskiekolla. Kun sitä oppii heittämään eri tavoilla ja saa kiekon lentämään kuta kuinkin siten kuin on suunnitellut, voi arsenaalia alkaa laajentaa eri lento-ominaisuuksilla varustetuilla pelivälineillä.
Yhdellä kiekolla aloittaminen vaatii kuitenkin lujaa luonnetta. On aivan selvää, että hidas lähestymiskiekko ei lennä yhtä kauas kuin virtaviivainen draiveri. Asia voi ottaa päähän varsinkin jos liikkuu porukoissa, jossa muut heittelevät Wraitheillaan ja Avengereillaan satametrisiä heittoja – vaikka sitten metsään, mutta heittävät kumminkin. Silloin kannattaa purra huultaan ja toistella mielessään mantraa “ensi kesänä ne munat punnitaan”. Kunnollisen perustekniikan hankkiminen kantaa kyllä hedelmää ennemmin tai myöhemmin. Sitä paitsi tarkkuus on pituutta oleellisempaa.
Sopivia aloituskiekkoja on useita. Etsimättä tulevat mieleen Discraftin Buzzz ja Z-Glide tai Innovan Shark ja Aero, mutta muitakin vastaavilla spekseillä varustettuja kiekkoja on markkinoilla. Vakaat tai alivakaat kiekot ovat aloittelijalle helpompia hallittavia kuin ylivakaat.
Ellet jaksa odottaa
Jos heittely vain yhdellä ainoalla kiekolla ei istu imagoosi, kannattaa hankkia muiksi kiekoiksi suhteellisen vakaa draiveri ja napakka käteen istuva putteri. Mielipiteet aloittelevan heittäjän kiekkojen painoista vaihtelevat. Toisten mielestä kannattaa aloittaa kevyillä kiekoilla, toiset taas suosittelevat heti painavampia lättyjä. Tietysti heittäjän fysiikkakin vaikuttaa asiaan. Jos oma ruumiinrakenne ei edusta legendaarista Ankkalinnan atleettia Hauis Harteikkoa, voi kevyen 150-grammaisen draiverin, esimerkiksi Innovan Dragonin, hankinta olla perusteltua. Kun tekniikka kehittyy ja ruista tulee ranteeseen, voi sitten siirtyä raskaampaan sarjaan.
Puttereissa ei ole yhtä suuria eroja kuin muissa kiekoissa, ja omat mieltymykset ratkaisevat enemmän kuin mahdolliset lento-ominaisuudet. Suosittuja puttereita ovat esimerkiksi Discraftin Magnet, Innovan Aviar P&A ja Millenniumin Omega SS.
Se kolmas vaihtoehto
Tietysti voi tehdä myös kuten allekirjoittanut eli hankkia ensimmäisten viikkojen aikana toistakymmentä kiekkoa, raahata niitä ympäri mäkiä ja ihmetellä, miksi sama kiekko kaartaa yhdellä väylällä oikealle ja toisella vasemmalle, miksei suoraan lentäväksi väitetty kiekko lennä suoraan ja miksi lätty lentää kuin haavoittunut haahka, vaikka päällä lukee Eagle…
Tässä jutussa esitetyt mielipiteet ovat luonnollisesti omiani ja eriäviäkin näkemyksiä voi esiintyä. Koska Liitokiekko.com on mitä suurimmassa määrin interaktiivinen yhteisö, kaikenlaiset lisäykset ja parannukset ovat tervetulleita. Tarkoitus on tietenkin opastaa uusia frisbeegolfin harrastajia tämän fantastisen lajin pariin.
Kari Toivonen
