Kansanpuiston kyljessä, Lillmärssanin metsässä sijaitsee Hangon frisbeegolfin ylpeys, 18-väyläinen rata! Ensikertalainen löytää Tiilitehtaantielle kohtalaisen helposti, kun on ensin tutkinut Hangon karttaa. Paikalle kannattaa ehdottomasti mennä, sillä onhan se yksi Suomen harvoista täysimittaisista frisbeegolfradoista. Ja alueella on hienoa merimaisemaa, hiekkarantaa, mäntymetsää, puistoa ja vanhoja bunkkereita. Lisäksi paikalliset frisbeegolffarit esittelevät mielellään uudehkoa rataansa.
Ratakarttoja saa Hangon liikuntatoimistosta virka-aikana (puh. 019-2203400). Lisätietoja saa myös sähköpostitse: Jorma Nousiainen (
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
) tai Tero Lyytikäinen (
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
)
Maasto on enimmäkseen metsää ja avokalliota. Puistoa, pururataa ja merenrantaakin on käytetty. Korkeuseroja on riittävästi. Välillä joutuu jopa kiipeilemään kallioilla, varsinkin epäonnistuneen heiton seurauksena. Maastopohja on enimmäkseen kuivaa ja pitävää metsäpohjaa sekä avokalliota. Avokalliot ovat tietenkin sateella ja talvella erittäin liukkaita. Alueena Lillmärssanin metsä on erinomainen. Tosin väylillä on liikaa puita ja niiden kaataminen on kielletty. (tai "neuvoteltavissa puu kerrallaan")
Tiiauspaikat on merkitty ja numeroitu heittopaikan etureunaan poikittain sijoitettuun puuparruun. Parrut ovat joko kokonaan maan pinnalla tai kaivettuna maahan niin, että pintapuoli näkyy. Maan pinnalla olevat parrut muodostavat eräänlaisen nojareunuksen (vrt. kuulantyöntö), mutta ei kannata lyödä pönkäjalkaa siihen…(ellei nyt välttämättä halua nilkkaoperaatioita). Tiiauspaikoista suuri osa on juuri matotettu, hyvä! Matot ovat muoviseosta ja pitävät jalan alla hyvin. Vielä muutama matto lisää ja vähän pidennyksiä, niin tulee erittäin hyvä!
Siirtymät ja opasteet ovat kohtalaisen selkeät. Siirtymät ovat lyhyitä lukuun ottamatta väylien 12 -13 välistä siirtymää. Opasteita on korien läheisyydessä puihin sidottujen punaisten nauhojen muodossa. Niihin on kirjoitettu seuraavan väylän numero ja suuntanuoli. Väylien 12 - 13 välinen siirtymä on merkitty kyltein. "Kylttejä on ollut enemmänkin, mutta niitä on revitty irti".
Korit ovat laadukkaita Frisbeezer / DisCatcher koreja vanhalla ”liikennemerkkijalustalla”. Ratkaisu on toimiva, korit ovat tukevasti paikallaan, mutta kuitenkin siirrettävissä tarpeen vaatiessa. Tarvitaan vain pari "mitään en oo ottanu" kaveria ja n. 50 kiloiset korit vaihtavat iloisesti paikkaa. Korit näkyvät kauas keltaisen "otsapannan" ansiosta ja ne on numeroitu.
Out of bounds alueet on merkitty valkoisella maalilla puihin tai valkoisilla kepeillä, jotka on isketty maahan. Radalla on yksi pakollinen kierto(=mando), väylällä 11.
Väylät: 18 väylää, yhteensä 1580 metriä, par 56.
1. 74m, par3: Avausväylä lähtee pururadan reunasta, erinomaiselta matotetulta tiiltä. Alkuun n. 50 metriä avointa pururataa, sen jälkeen väylä kääntyy ahtaasti vasemmalle metsään. Isoja kuusia, joihin avaus pysähtyy herkästi. Väylää voisi luonnehtia sanalla "perushysse" (vasemmalle). Hyvällä avauksella (tai tsäkällä) kakkoset mahdollisia.
2. 65m, par3: Tii "keulii" pururadan vierestä ylämäkeen. Koko väylä on ylämäkeä, jossa on erittäin kapea alkuosa, huh! Nostele jalkojasi, ettet kompastu kantoihin. Loppuosa on kalliota, vasemmalla kumpareita ja oikealla kiviä. Jos osaat heittää suoraan, niin ei mitään hätää. Alkuosan kapeikosta läpi, niin kolmonen pitäisi olla varma.
3. 70m, par3: Kallioväylä ja selkeää hyssyttelyä (vasemmalle). Tii on vähän kallellaan, antaen g-voimia vauhdinotossa. Keskiosassa on mäntyjen kaventama melko iso aukko. Isokätiselle varoituksen sana. Jos heität pitkäksi, niin olet merellä! Siis korin takana oikealla on hillitön kalliojyrkänne. Vihje: tee kalliosta pompulla holari. Niin on kuulemma tehty! Kakkonen hillityllä kädellä.
4. 47m, par3: Jyrkkä kallioinen alamäkiväylä, joka on lyhyt ja suora. Koululaisille oma tiiauspaikka alempana. Väylä laskeutuu monessa tasossa alaspäin, arviolta 10 metriä. Kapenee loppua kohden, vasemmalla on kalliopudotus rantatielle / merelle. Yllättävän hankala väylä, voi kääntyä vasemmalle tai mennä pitkäksi. Putterilla tarkka avaus, niin kakkonen. Mutta on tässä nähty holareitakin!
5. 103m, par3: Yes, väljä ja pidempi väylä! Pääsee heittämään vähän isommalla kädellä. Kaikki heittotyylit ovat mahdollisia. Tii on kumpareella, parisen metriä korkeammalla kuin kori. Junioreille on taas oma tii lähempänä koria. Pururadan valopylväiden sähkölanka menee poikittain juuri kriittisellä korkeudella avausheittoa ajatellen. Älä ajattele sitä, heitä vaan! Keskellä väylää on iso ob-alue. "Se on vanhaa mereltä tuotua ruoppausmaata, joka on ollut lillua, mutta kesä on sitä kuivattunut". Ob-alue on merkitty valkoisin kepein. Penkereen takana on pieni lampi. Vasemmalla kaartaa pururata, sinnekään ei kannata heittää. Tässä pitää varoa ulkoilijoita. Jos onnistut välttämään ob:een, niin saat kolmosen helposti.
6. 100m, par 3: Avaus pururadan reunasta, jonka jälkeen on ulkoiluteiden risteys. Koko väylä on loivaa ylämäkeä, kääntyy oikealle metsään. Edelleen on oltava tarkkana hölkkääjien ym. ulkoilijoiden kanssa. Metsään kääntymiselle on kaksi vaihtoehtoista reittiä, ylempi tai alempi. Ylemmän reitin ”sukelluksella” on ehkä vähän vähemmän puita, jolloin lähestyminen on helpompaa. Korin lähettyviltä voisi pari koivua panna klapeiksi. Tämä on vaikeahko väylä, kolmoseen voi olla tyytyväinen.
7. 51m, par3: Jos peli ei kulje ja on aurinkoinen kesäpäivä, niin tänne voi jäädä makoilemaan. Ollaan beachillä! Tiiauspaikka on rannalla ja väylä nousee ylöspäin suoraan kalliolle. Koria ennen on mäntyrykelmä, joka ”pakottaa” kiertämään joko oikealta tai vasemmalta. Oikealla on enemmän tilaa. Korin vasemmalla puolella ja takana on loivaa alamäkeä. Kakkonen on täysin mahdollinen.
8. 50m, par3: Jyrkkä annukka kalliokumpareen yli. Tiiauspaikalla ei mattoa, vielä? Heiton voimaa ja kaarevuutta pitää arvioida sokeana, kun koria ei näy. Kori sijaitsee kalliolla ja lähettyvillä on paljon kumpareita, notkoja ja jyrkänteitä. Korin takana on jyrkkä kieleke alaspäin. Vaikuttaa vaikealta väylältä, mutta "holareita on tässä tullut aika monta". Silti todennäköisesti kolmonen. Siirtymällä seuraavalle väylälle on historiallinen muinaisjäänne, eli kivessä kilpi ja pieni kivikasa… Onkohan tässä jotain symboliikkaa, kun heitto ei kulje, maadunko tähän muinaisjäänteeksi.
9. 90m, par3: Ysiväylä on pidennetty lähtemään pururadan vierestä, loivaa alamäkeä, kääntyy loivasti oikealle metsään. Kori ei näy tiiltä, mutta ei se haittaa, "heität vaan noiden kahden koivun välistä". Oikeakätiselle fore tai rystyltä loivaa annukkaa. Pururadalta metsään kääntyessä on useita kapeita lähestymiskaistoja, paljon runkoja. Kori on isojen kuusien alla. Heitto kulkee taas, se on kolmonen.
10. 125m, par3: Pitkä ja kapeahko väylä. Kulkee "vähemmän käytettyä pururataa" melkein sata metriä ja loput parikymmentä metriä kapea väylä korille. Väylä muodostaa ikään kuin loivan ässän. Tässä saa heittää täysillä. Ehkä hyvä olisi spotata pururadan kaarteessa. Peuran jälkiä pururadalla, hirviäkin on nähty. Hmm.. iltahämärissä luja sivallus ja paistia pataan. Tässä on vaikea pysyä nahoissaan, - eikun pururadalla ja koria kohti väylä vain kapenee. Koria ennen vasemmalla on tiheää männikköä ja oikealla kuusia. Hieno väylä, mutta vaikea kolmonen.
11. 153m, par4: Kops! Mikä se oli? No se oli yhdentoista avausheitto. Tiistä etuoikealla on puuhun merkitty mando, kierrettävä vasemmalta. "Ettei lähetä oikealta pururataa pitkin kiertämään". Itse väylä alkaa metsätiellä/polulla, joka kaartaa jyrkästi oikealle. Mutkan sisäkaarteesta alkaa paljon houkuttelevia pikkurakoja. "Piru vieköön, meen tosta runkojen välistä pujotellen. Tsäkä toimii aina". Väylä nousee loppua kohden kalliolle. Puttaaminen on helpompaa korin alapuolelta, ennen koria. Jos heität yli, saat hermoputin, joka voi rollata alas kalliota pitkin. Neppari on ihan hyvä, se on työvoitto.
12. 66m, par3: Kiva suora väylä. Alku on tasaista, sitten kiipeää yli kalliokumpareen "josta tulee kimmokkeita" ja kori on kallioharjanteen takaosassa. Tiiauspaikan matto on vanhempaa mallia, jotain "ihmeröpelöä", mutta se pitää hyvin. Avauksen voi vetää myös annukalla vasemmalta. Mutta tekijämiehet (ja naiset) vetävät putterilla suoran heiton korille. Väylän alkupuolella, ennen kalliokumparetta, on ahdas mäntyjen muodostama aukko. Siitä kun saa avauksen läpi, niin peruskolmonen. Kakkosiakin nähdään.
13. 82m, par3: Siirrytään Kansanpuiston puoleiselle alueelle. Väylä ylämäkeen, kääntyy loivasti oikealle. Tiiauspaikkana, toinen vanhan mallinen matto. Oikeakätisen avaus ehkä forella tai rystyltä loiva annukka ja sitten toivotaan ettei kopsahda. Voisi ajatella jopa lyhyttä avausta puolivälissä olevalle pienelle aukealle. Siitä on sitten suora linja korille, joka sijaitsee kalliokielekkeen päällä. Varmistellen kolmonen.
14. 89m, par3: Huomio! Vanhoja bunkkereita etuoikealla kallioilla. "Nykyään täällä soditaan joskus värikuulilla". Avaus täytyy taas saada loivalla kaarella oikealle. Tiin takaosasta voi yrittää upsilla mäntyjen ylitse. Väylän alkupuolella on vasemmassa reunassa isohko mänty ja oikealla puolella myös mäntyjä, joihin avaukset takertuvat usein. Loppuosassa maasto on vasemmalle viettävää kalliota. Kori on kiviaidan sisällä suojassa, erittäin hieno! Mäntyihin osumatta kolmonen.
15. 112m, par3: Puistoväylä! Avara alkuosa, joka mahdollistaa kaiken tyyppiset avausheitot. "Tähän tiiauspaikalle tulee vielä matto". Keskellä puistoa on paljon isoja koivuja, eli koivuflipperiä tarjolla. "Kyllä se sieltä jostain välistä menee…" Kori on nyppylän eturinteessä. Nyppylän takana vähän kauempana on tie, mutta pienet ja isommat puut suojaavat aika hyvin. Kolmonen, jos pelaat flipperiä. Kakkonen, jos saat koivujen välistä korin lähelle.
16. 97m, par3: Puistosta avaus ylämäkeen isolle kalliolle. Melkein suora väylä, kääntyy lopussa vähän vasemmalle. Tiiauspaikalle tulee matto. Ylösmentävän kallion vasemmalla puolella, osittain väylällä, röhnöttää kaatunut mänty. "Sitä ei saa viedä pois, se elää vielä". Kallion takana väylä laskeutuu notkoon, joka on suo ja ob-alue! Suon jälkeen väylä päättyy toiselle kalliokumpareelle, kori on sähkölinjan alla. Vaikea kolmonen.
17. 66m, par3: Avoin kallioväylä. Avauksen voi tehdä millä tyylillä vaan. Alkuun kallio nousee vähän, loppua kohden laskee. Kori ei näy tiiltä, käy katsomassa, se on loivasti laskevan kallion reunalla. Kakkosia tarjolla, mutta kalliolla lätty voi pomppia ja vieriä mihin sattuu, helppo kolmonen.
18. 140m, par4: Viimeinen väylä on pitkä, sähkölinjaa pitkin ja loivaa alamäkeä. Tii on pienellä kalliokumpareella. Antaa palaa! Oikealla on mäntymetsää ja vasemmalla vaanii tie, joka on ob. Se on merkitty puihin valkoisella maalilla. Hyvällä pitkällä avauksella on kolmosia tarjolla. Kierros on ohi. Hymyilen kuin Hangon keksi.
Yhteenveto ja kehitysehdotuksia: Metsäradat jakavat mielipiteitä, varsinkin jos on ahdasta. Tunteet ovat pinnassa, jos heittää huonosti. Puiden runsaus väylillä on oikeastaan Hangon radan ainoa heikko kohta. Niiden kaatokielto estää radan kehittymistä aivan ratojen terävimpään kärkeen. Tiiauspaikat on toinen tärkeä kehityskohde. Ne onkin jo melkein tehty valmiiksi, vain muutamalta tiiauspaikalta puuttui enää matot. Joillakin väylillä tiiauspaikat voisivat olla pidempiä. Loistavaa, että tiiauspaikkoja on kunnostettu!
Ratasuunnittelu on erinomaista työtä. Väylät ovat vaihtelevia, haastavia ja hauskoja. Maaston avonaiset kohdat on hyödynnetty hyvin. Oikealle kääntyviä väyliä on muutama enemmän kuin vasemmalle kääntyviä, mutta metsän aukkokohdat sanelevat tämänkin ratkaisun. Pururataa ja ulkoilutietä on radalla aika paljon. Tässäkin ratasuunnittelu on onnistunut, sillä näkyvyys on hyvä ja spottaamisia ei juuri tarvitse. Mutta lopullinen vastuu turvallisuudesta jää aina heittäjälle!
Pienempiä kehityskohteita voisivat olla: Ilmoitustaulu ykköstiin tuntumaan, johon voisi naulata ratakartan, ym. ilmoituksia. (Ilmoitustaulu voisi palvella muitakin alueella liikkuvia?). Sitten ehkä pari varoituskylttiä ("Varo frisbeetä") johonkin pururadan kriittisiin kohtiin. Ja vielä, voiko isojen puiden (erityisesti kuusien) alaoksia sahata pois? Se parantaisi heitettävyyttä joillakin väylillä huomattavasti.
Hangossa on tehty hyvää työtä. Rata on mielenkiintoinen ja haastava. Ratasuunnittelijoilla on vielä jemmassa pari erityisen vaikeaa "meriväylää", kenties isompiin koitoksiin? Kyllä, Hankoon mennään jatkossakin!
Seuraava artikkeli on julkaistu 12.6.2005 ETELÄN UUTISET- lehdessä:
Frisbeegolf saapui Hankoon
Frisbeen heitto on kaikille varmasti tuttu juttu ja golfinkin idea lienee selvä. Lajien kemioiden ei luulisi natsaavan kovinkaan hyvin, mutta niin vain tässäkin tapauksessa voi napsia kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Frisbeegolf ei ole mikään eilen keksitty juttu, mutta Hangossa uutuuden viehätys on vielä voimissaan. Hangon frisbeegolfrata avattiin virallisesti viime torstaina ja se sijaitsee kansanpuistoa vastapäätä, Lillmärssanin metsissä.
9-reikäisen radan valmistelut aloitettiin viime syksynä ja viimeistely tehtiin kevään aikana. Frisbeegolfratoja ei ole Suomessa kuin 15-20 paikkakunnalla, mutta yksi noista paikkakunnista sattui onneksi sijaitsemaan aivan naapurissa.
-Olemme ammentaneet niistä kokemuksista mitä Tammisaarella on ollut. Heillähän on hieno 18-reikäinen rata ja harrastajatkin ovat ihan Suomen huippuja. Yksi noista huipuista, Dennis Baarman kävi tarkkailemassa tiettyjä asioita tällä radalla, kuten reikien pituuksia ja heittopaikkoja. Lisäksi tamperelaisen frisbeegolffirman asiantuntija laati radalle perussuunnitelman ja heidän avullaan koetimme saada aikaan sellaisen miellyttävän radan, Hangon liikuntatoimenjohtaja Leif Sjöstrand kertoo.
-Radan budjetti oli noin 3.000 euroa ja rako sille löytyi kyllä helposti. Hyvä asia oli myöskin se, että metsää tarvitsi kaataa vain hyvin vähän, hän jatkoi. Sjöstrandin mukaan Lillmärssanin maisemat sopivat frisbeegolfradalle erinomaisesti, koska ihmiset ovat tottuneet liikkumaan siellä. Talvella käytössä on valaistu hiihtolatu ja kesällä hankolaisten mieliä kiehtoo lenkkeily ja sauvakävely. He saavat olla tästä eteenpäin hyvinkin varuillaan, sillä risukon keskeltä saattaa pöllähtää kovaluinen frisbeelautanen, joka ei kysele tietä. Vitsi vitsinä, tosiasiassa heittäjien täytyy aina varmistaa, ettei suoraan heittosektorilla liiku ihmisiä, on sitten kyse kanssakilpailijoista tai ulkopuolisista.
-Pyrkimyksemme on luoda Hankoon mahdollisimman paljon ajanviettomahdollisuuksia ja frisbeegolf on yksi lisä tarjontaan. Se on sosiaalinen laji joka sopii lähes kaikille. Erityinen kohderyhmä tulee olemaan koululaiset, jotka ainakin Tammisaaressa ovat ottaneet lajin omakseen. Osin heidän takiaan radasta ei tehty liian vaikeaa, jotta aloittelijat eivät tuskastuisi lajiin, vaan tulisivat aina uudelleen, Sjöstrand sanoo.
Hangon radasta ei ollut tarkoituskaan tehdä samanlaista kuin Tammisaaressa ja jo maaston puolesta radoilla on eroa. Sjöstrand toivoo, että tulevaisuudessa Hankoon lisättäisiin toinen 9-reikäinen rata, juuri kansanpuistoon. Läheisyyden ansiosta tämä tekisi Hangon frisbeegolfradasta periaatteessa 18-reikäisen.
-Paljon riippuu myös hankolaisten reaktioista frisbeegolfia kohtaan. Me yritämme samaan aikaan tehdä yhteistyötä Tammisaaren kanssa ja Hangostahan on jo siellä parikin pelaajaa. Riippuen siitä mihin muotoon tuo yhteistyö vakiintuu, niin suunnitelmissa on myös seura- ja kilpailutoiminnan perustaminen, Sjöstrand selvitti.
Frisbeen heittoa vai golfia?
Ensisilmäyksellä frisbeegolfilla näyttäisi olevan enemmän tekemistä frisbeen heiton kuin golfin kanssa. Lopulta siinä on kyse kummastakin ja ei kummastakaan. Lajia pelataan golfin säännöin eli on “tiiauspaikka” ja siitä katsotaan kuinka monta heittoa siihen menee, että saa frisbeen osumaan koriin. On “paria” ja “bogeyta” ja ammattilaisilla on myös käytössään “driveri” ja “putteri”, joten terminologiasta löytyy.
Samaan aikaan pitää kuitenkin todeta, että tässähän ei pelata mitään golfia ja perinteinen frisbeen heittokin on melko kaukana. Se mitä rannalla tai pihalla joskus heiteltiin on kevyttä kamaa kun lähdetään tosissaan tähtäilemään. Baarman havainnollistaa, että otteen pitää olla just eikä melkein ja koko vartalon pitää tehdä töitä.
Hangon radan avajaisissa näki konkreettisesti sen, mikä on tekijämiehen ja keltanokan ero. Lajia esittelemässä olleet tammisaarelaiset liidättivät kiekon sankemmankin puuryteikön läpi korin, eli reiän tietämille, kun taas paikalle kutsutut ensikertalaiset jämähtivät ensimmäiseen puskaan.
No, sen voi ottaa tosissaan tai sitten ei. Frisbeegolf vaikuttaa enemmänkin mukavalta lajilta, joka on kevyttä ja sosiaalista touhua. Ja mikäs siinä on auringonpaisteessa samoilla kauniissa luonnossa. Kallioilla kiipeily voi jopa kirvoittaa jonkun hikipisaran.
Frisbeegolfissa pääsee alkuun sellaisella kymmenen euron kiekolla, mutta jos laji vie tukankin päästä, niin totisen harrastajan kassista täytyy jo sitten löytyä toistakymmentä eri tilanteeseen sopivaa frisbeetä. Hangossa harrastaminen on ilmaista, mutta oman frisbeen mukaan ottaminen on suotavaa.
Lehtiartikkeli: Toni Suominen - © 2005 ETELÄN UUTISET / ETELÄ-UUSIMAA
