Olen kuullut monelta , että olisivat arvostelua kirjoittamassa, mutta mitään ei näy, joten tartuinpa toimeen.
Oulu, Meri-Toppila 18 väylää
Rata on syntynyt loppukesästä 2007. Alue on kumpuilevaa puistoa merenrannan ja kerrostaloalueen välissä. Kerrostaloalueella on kauppa ja lähiöpitseria/kapakka.
Korkeuseroja alueella on aika mukavasti.
Radan par 57 on amatööripelaajallekin aivan realistinen tavoite ja kovemman tason kavereille radalla on paljon kakkosia tyrkyllä, ja monet väylät houkuttelevat riskiavauksiin.
Korit ovat discmanialta ja tee-matot hiekkatekonurmea.
Väylien kuvaukset ja kommentit
1. 107 m
Koko väylä on loivaa ylämäkeä, joten kakkonen on melko kovan draivin takana. Tuuli tekee vielä tepposiaan. 70 metrin kohdalle pysähtyvät heitot saattavat tippua pusikkoon ja hieman pitemmät hyserit saattavat joutua puskan taakse. Korin jälkeen alkaa loiva alamäki.
2. 67 m
Alamäkiväylä alkaa avoimena ja muuttuu puolessa välissä n. 6 metriä leveäksi tunneliksi metsään. Tarkka suora, laskeutuva putteriheitto olisi rautaa. Korkealla ja kovalla hyserillä voi päästä myös kipolle.
3. 61 m
Radan suunnittelu- ja kokeiluvaiheessa poistettiin pitkiä avoimia väyliä merenrannasta ja lisättiin teknisesti vaativia metsäväyliä.
Tämä on niistä ensimmäinen. Lyhyt ja kapeahko väylä kaartaa oikelle 45 metrin tienoolla. Jos avaus jää piikkisuoraksi tai pitkäksi, on lähestymisen tiellä vielä pari puuta. Foreavaus tai korkea annukka houkuttelevat tällä väylällä, mutta ikävä kyllä, kolmonen tai nelonen ovat kortissa todennäköisempiä kuin kakkonen.
4. 61 m
Vain 15 metriä tee:n jälkeen väylä kaartaa jyrkästi vasemmalle.
Korille johtaa nelisen metriä leveä koivutunneli. Kolmonen tuntuu suhteellisen helpolta, jos malttaa pelata rauhassa. Kovakätiset varmaan etsivät reikiä taivaalta, jonka kautta ison pommin voi kupille tiputtaa. Väylällä on mando turvaamassa edellisen väylän pelaajat ja estämässä suorat heitot tee -paikalle näkyvälle korille.
5. 75 m
Helpolta tuntuva väylä, jossa kori sijaitsee tiheän pensaan takana
olevassa taskussa. Jos avaus jää pusikon taakse tai vielä ikävämmin
pusikkoon, joutuu sieltä arpomaan tiensä korille. Jos heitto menee
pitkäksi, joutuu puttaamaan alamäkeen.
6. 73 m
Kakkosväylän kaltainen väylä, mutta vaikeampi. Koria ei niin vaan
pommihyserillä tavoita, ja kaksi metriä korin takana on virtaava oja
ja sen takana OB. Jos osaa suoran, määrämittaisesti laskeutuvan heiton
putterilla tai midarilla, niin kakkonen kutsuu.
7. 103 m (par 4)
Metrimäärältään par 4 -väyläksi lyhyt, mutta heittovalikoimaltaan
vaativahko väylä. Avauksen onnistuminen on välttämätöntä, jos aikoo
kolmosta tai nelosta saada kortiin tältä väylältä. Avausta ei voi
kunnolla tykittää, vaan lähestymisheitolla pitää suostua aloittamaan.
Monenlaisia upsejä avauksessa on myös kokeiltu. Jos selviää avauksella
ahtaasta 25 metrin kujasta ja kiekko laskeutuu vasemmalle kääntyvälle
väylälle, niin edessä on 80 metrin heitto korille joka on väylän
oikeassa reunassa muutaman puun takana. Jos heittää liian rohkean
oikealle kaartavan heiton, pelottelevat korista kolmisen metriä
oikealla olevat oja ja OB -alue. Nelonen on ainakin amatöörille varsin
tyydyttävä tulos tältä väylältä.
8. 43 m
Pakkokakkonen ylämäkeen. Puolitoista metriä tee:ltä on puuportti,
joten heiton on oltava suora. Hysseä tai annukkaa ei mahdu heittämään.
Helppoa kakkosta haettaessa tulee toisinaan unohdettua myös nouseva
mäki. Kori on n. 4-5 metriä tee:tä ylempänä. Holarikin nähtiin radan
avajaiskisassa. Onnea Master A. Luurille!
9. 88 m
Vain korin katto näkyy tee-paikalle. Kori on vasemmalle viettävässä
rinteessä, joten hyseriksi karannut draivi jättää ilkeän
ylämäkilähestymisen tai -putin. Ässäävä heitto saattaa taas jäädä
koria ylemmäs reilusti ja 8 -metrinen putti alamäkeen nostaa myös
mukavasti pulssia.
10. 110 m
Mukava alamäkiväylä, jossa usein tuulee vastaan mereltä päin. Maisemat
ovat hienot! Voiman puolesta korille pääsee helposti, mutta
kiekonvalinta ja lentoradan kontrollointi ovat avainasemassa, jos
kakkonen kiinnostaa. Lyhyet heitot jäävät kummulle ennen koria, väylän
oikealla puolella ja takana on ryteikköä. Vasemmalla on hieman enemmän
tilaa, mutta katastrofihysereitä kutsuu lampi. Mutta tämä on oikein
mukava väylä!
11. 194 m (suora linja 142 m)
Tässäkin saa usein heittää mereltä puhaltavaa tuulta vasten. Jos
draiveillasi on taipumusta vääntää kovasti oikealle
vastatuuliheitoissa, kannattaa tällä väylällä heittää ylivakaalla
jyrällä tai reilusti väylän vasenta reunaa kohti. OB -alueet rajaavat
väylää kaikilla reunoilla ja oikella puolella on lisäksi leveä oja.
Jos arviointikyvyt ovat kohdallaan ja kakkosheiton onnistuu heittämään
(sokkona) korille, ei kolmonen ole kamalan vaikea metrimäärän
puolesta. Tuulet ja ob:t sekä maksimaalisen metrimäärän tavoittelu
voivat tehdä tepposensa. Kakkosheitot pitää yleensä spotata tai
tarkistaa onko korin takana porukkaa, koska kävelyreittiä korin takana
ei näy alueelle, johon avaus usein tippuu.
12. 90 m
Väylä kaartaa hieman oikealle, oikeaa reunaa rajaavat korkeat pensaat,
joten oikeakätien perushysse ei oikein onnistu. Tee-paikalla, puitten
suojassa ei välttämättä tuule, mutta kun kiekko nousee taivaalle,
ottaa merituuli siihen mukavasti. Kori on merirannan kivikossa.
Perämeren OB- raja siis siirtyy aallokon ja veden korkeuden mukaan.
Aallokokoisella merisäällä vetten varaan liitäneet puttikiekot on
ikävä kahlata pois. Safety -putti tuntuu hyvältä jos puttimatka ja
puttauskulma epäilyttävät.
13. 121 m
Saa kiskaista kovaa. Tuulet vain haasteena ja jos heitto leviää, niin
OB -oikealla ja takana. Loiva alamäki tekee kakkosen mahdolliseksi
amatöörillekin.
14. 95 m
Kori on taskussa väylän oikean reunan lopussa eikä näy kunnolla
tee:lle. Jos annukka leviää, on vastassa oksamyrskyä ja inhottava
lähestyminen.
15. 97 m
Taas heitetään alamäkeä. Vasenta reunaa rajaa koivurivi, joten
vasemman kautta ei hysseä tai annukkaa voi heittää. Liian pitkä,
suora, leviävä tai liian myöhään kaartava heitto menee metsään. Kori
on noin 1,5 m ympäröivää aluetta korkeammalla, joten puttaamaan joutuu
usein hieman ylemmälle tasolle kuin normiputissa.
16. 155 m (metsän nurkalle 105 m)
Draivissa saa tykittää täysiä, kunhan vain kiertää 10 m tee:stä olevan
puun jompaa kumpaa kautta. 105 metrin kohdalla väylä kääntyy melkein
90 astetta oikealle. Kolmonen on onnistuneet riittävän pitkän draivin
ja onnistuneen lähestymisen takana. OB:t reunustavat väylää.
17. 110 m
Valokuvamaisen komea mutta arvelluttava väylä. Jos oikeasti epäilyttää
heittää 60-70 metriä lammen yli kohti koria, niin voi heittää 20
metriä tee:ltä oikealle lyhintä reittiä kuivalle maalle. (Amatöörejä
varten todennäköisesti määritellään tulevaisuudessa vaihtoehtoinen
tee-paikka. Myös drop-zone tullaan todennäköisesti määrittelemään
aikanaan.) Kori on loivassa rinteessä, joka viettää kohti lampea
vasemmalle päin ja korin takana ylemmäs. Vaikka seiftaisi ykkösen,
kannattaa lähestymisen kanssa olle edelleen tarkkana.
18. 65 m
Kyllähän tästä kakkonen pitäisi ottaa! Ei mitään esteitä, mutta kori
on haastavassa paikassa: rinne viettää jyrkästi vasemmalle kohti
lampea/ojaa. Risk & reward -mietinnät tulevat mieleen usein tällä
väylällä puttaillessa ja lähestyttäessä.
Summa summarum, rata on todella tervetullut Oulun (ja Suomen)
frisbeegolf -harrastajille. Korkeuserot tuovat vaihtelua Hiirosen
tasaisiin väyliin. Alamäkiheittoja on aika paljon, ne vaativat
erilaista kiekon lentoradan kontrollointia. Metsäväylät ovat osa
tuskaisen tiukkoja, mutta palkitsevat tarkan ja rauhallisen heittäjän.
Maisemat ovat parhaimmillaan auringon laskiessa! Puistoalue on
suhteellisen rauhallinen, ulkoilijoita ei ole massoittain.
Pro-tason pelaajille rata tarjoaa mahdollisuuksia tosi mataliin
heittomääriin, ja amatööreillekin suhteellisen tyydyttäviä tuloksia.
OB-alueet vesissä ovat saaneet jo kritiikkiä osakseen, mutta yhtä
lailla ne pakottavat pohtimaan omia taitoja ja mahdollisuuksia. Riskit
vs. realistinen mahdollisuus -suhde on mielestäni kohdallaan monella
valtaosalla vaikeista väylistä.
Pikkuhaittana voi pitää oululaista hajumaailmaa tuulten kiukutellessa
- ei kuitenkaan perinteisesti sellutehtaan ansiosta... kai tämäkin
haju on kaupungin kulttuuria ;) Alue on parhaimmillaan syksyllä.
Alueen heinänleikuu tulee olemaan paikallisten seurojen haaste
tulevaisuudessa. Mutta vielä loppusyksyn rata on hienossa kunnossa
uusine heittomattoineen!
