Hiironen 18, Oulu
Ratakartta ja väyläkuvat ovat saatavilla Oulun frisbeeseuran nettisivuilla:
http://www.oulunfrisbeeseura.net/radat.php
Yleiskuvaus:
Hiirosen nykymuotoinen 18-väyläinen rata on ollut käytössä kesästä 2004 lähtien. Rataa on pelattu hieman muunneltuna versiona SM-kisoissa, mutta väyläjärjestys on pääosiltaan sama perusradassa. Väylät ovat melko avoimia, ja alustana on hyvin hoidettu niitty. Tiit ovat EM-kisoissakin käytetyt paksut keinonurmimatot. Jokaisella tiillä on väyläopaste.
Väylä 1 - 89 m - Par 3
Ensimmäinen väylä on avoin ja heitetään koivujen keskelle. Kilpapelaaja tavoittelee joko birdietä tai par-tulosta. Väylä ei lannista aloittelijaakaan heti kierroksen alussa.
Väylä 2 - 74 m - Par 3
Tii sijaitsee väylää matalammalla, mikä tuottaa kokemattomille vaikeuksia. Väylä kaartuu oikealle ja suosiikin vasenkätisiä. Oikeakätisten on paras osata heittää putteria pitkälle birdien saadakseen.
Väylä 3 - 129 m - Par 3
Ässämuotoisen väylän avoimen alkuosan loppupäässä sijaitseva aukko metsässä houkuttaa kovakätisimpiä yrittämään heittoa suoraan aukkoon. Tämä onnistuu äärimmäisen harvoin, eikä silloinkaan birdie ole selvä. Vasemmalla oleva OB-alue ja oikealla sijaitsevat puut syövät hallitsemattomat pitkät heitot. Väylä on viisainta pelata tarkoituksella kolmoseksi, ja par-tulokseen on syytä olla tyytyväinen.
Väylä 4 - 238 m - Par 5
Tätä Oulun pisintä väylää kutsutaan monsteriksi. Lähes neljänneskilometrin mittaisella väylällä on perusmuodossaan hyvin tilaa, mutta huonoilla heitoilla voi päätyä vasemmalle OB:lle tai oikealla olevan pakollisen kierron väärälle puolelle. Myös väylän loppupäässä vaanivat OB-alueet. SM-kisarataversiota pelanneet tuntevat väylän vaikeassa muodossaan tiukkojen OB-alueiden ympäröimänä. Maltilla edeten par-tulos on hyvin pelattavissa, ja kilpapelaajia harmittaa mikäli korttiin ei kirjata nelosta. Muutaman kerran kauden aikana väylältä otetaan jopa eagle.
Väylä 5 - 85 m - Par 3
Vasemmassa reunassa oleva OB-raja ja sen takainen puro tuottavat monelle kokeneellekin ongelmia. Kolmosen pelaaminen pitäisi onnistua vaivattomasti, mutta birdien yrittäjät joutuvat ottamaan riskin.
Väylä 6 - 104 m - Par 3
Väylä vaatii pitkän ja matalan heiton mäntyjen keskeltä jos mielii puttipaikalle jo avausheitolla. Par-tuloksen pelaaminen on vaikeaa, jos avauksella ei pääse vähintään puolessa välissä sijaitsevalle koivuriville asti.
Väylä 7 - 109 m - Par 3
Tämä vanhan Hiirosen ysiväyläisen ykkösväylä on säilyttänyt paikkansa ratamuutosten keskellä. Tii sijaitsee hieman puiden peitossa, ja avausheitolla on mahdollista päästä puttausetäisyydelle mikäli hallitsee pelivälineensä täysin. Aloittelijat päätyvät yleensä joko oikealle koivuihin tai vasemmalle suuren männyn juureen. Useat lähestymiset kilpistyvät korin edessä seisovaan paksuun mäntyyn. Muuten väylällä on hyvin tilaa.
Väylä 8 - 103 m - Par 3
Myös tämä vanha väylä on periytynyt nykyiseen rataversioon. Väylän ideana on selvitä hieman puolivälin jälkeisestä koivurivissä olevasta aukosta hyvälle lähestymispaikalle. Korin edessä seisovat koivut torjuvat epätarkat lähestymiset, ja pelaaja joutuu yrittämään pitkää puttia puiden välistä. Parhaat pelaajat pääsevät onnistuessaan puttaamaan birdietä.
Väylä 9 - 123 m - Par 4
Hieno ja perinteinen ysiväylä mutkittelee vaihtelevasti avoimessa maastossa ja puurivien välissä. Taitavimmat valitsevat heitokseen rollerin, mutta suurin osa yrittää päästä 80 metriä tiistä sijaitsevan koivurivin paremmalle puolelle. Ne, jotka eivät pääse, ovat ongelmissa. Kilpapelaajat saavat aika usein birdien. Eaglet ovat hyvin harvinaisia ja vaativat käytännössä onnekkaan rollerin. Puuriveihin pisteitä keräämään jääneet joutuvat siirtymään raskain mielin seuraavalle tiille.
Väylä 10 - 57 m - Par 3
Väylää kutsutaan minigolfiksi sen lyhyyden ja suoruuden takia. Tuntuu, että kaikki muut tulokset paitsi kakkonen ovat epäonnistumisia. Usein pelaajat poistuvatkin väylältä epäonnistujina, myös SM-kisoissa. Korin oikealla puolella oleva ojaa edeltävä OB-raja masentaa epätarkat heittäjät.
Väylä 11 - 77 m - Par 3
Tämän ylämäkiväylän kori seisoo pienen kukkulan päällä, ja se on todistanut monta kertaa pelaajien turhautuvan puttisahaukseen. Holtittomat avaukset suodattuvat puolen välin puihin tai vasemmalle lampeen. Kilpapelaaja pääsee usein yrittämään birdietä ylämäkiputilla.
Väylä 12 - 104 m - Par 4
Ensimmäinen metsäväylä on kirjoittajan suosikkiväylä. Alun tiukka mandolla höystetty tunneli avautuu hieman korkeiden puiden reunustamalle aukiolle. Aukion loppupäässä väylä tihenee jälleen tunneliksi, jonka päässä kori sijaitsee. Väylä vaatii maltillisia heittoja ja tarjoaa taitaville riskinottajille mahdollisuuksia tehdä eroa kilpailijoihinsa.
Väylä 13 - 97 m - Par 3
Väylän ahtaus ja oikealla virtaava oja herättävät ahdistuksen tunteita aloittelijasta kilpapelaajaan. Joka puolella muutama metri korin takana on pudotus, jonne joutuessaan pääsee harjoittelemaan jyrkkää ylämäkiputtia. Vuosien saatossa väylän vasen puoli on vapautettu OB-rajasta, joten väylä antaa jo hieman armoa. Oikealle puolelle ei edelleenkään sovi joutua. Jos tämän selvittää kunnialla, on mahdollisuus hyvään kierrostulokseen. Parhaat kilpapelaajat pääsevät yrittämään jopa birdietä luotisuoralla heitolla.
Väylä 14 - 105 m - Par 3
Kolmas metsäväylä kartaa 60 metrin kohdalla oikealle pitkien koivujen ympäröivään käytävään. Jos väylältä joutuu ulos, löytää itsensä usein todella vaikeasta paikasta. Muiden hyvien väylien tavoin neljätoista tarjoaa riskinottajalle mahdollisuuden jopa kakkoseen ja rataennätyksen metsästämiseen.
Väylä 15 - 78 m - Par 3
Viimeinen metsäväylä on lyhin, mutta se ei päästä pelaajaa helpolla. Väylän oikealla puolella olevaan ryteikköön ei kannata joutua, sillä par-tuloksen pelaaminen sieltä on hyvin vaikeaa. Väylä kannattaa pelata joko varman päälle vasempaan laitaan ja yrittää kolmosta, tai heittää itseluottamuksella suora heitto pieneen aukkoon. Taitava heitto kantaa juuri korille asti ohi puiden, eikä jaksa takana vaanivaan OB-ojaan.
Väylä 16 - 107 m - Par 3
Kuudentoista tiille kävelee usein neljän metsäväylän nöyryyttämä golfaaja. Väylä heitetään alussa olevan lammen ylitse oikeaa laitaa reunustavaa OB-ojaa varoen. Jos nämä esteet saa vältettyä, on hyvät mahdollisuudet par-tulokseen. Birdie vaatii pitkän kontrollidraivin, ja on harvinainen.
Väylä 17 - 98 m - Par 3
Hieman puolivälin jälkeen ojan ympärille merkitty OB-alue syö epävarmat draivit tehokkaasti. Epävarmoja heittäjiä pelottaa myös oikeassa laidassa OB-alueen rajana toimiva tie. Oikeakätiselle kilpapelaajalle hiukan vajaan 100-metrisen hyzerin pitäisi olla selviö.
Väylä 18 - 185 m - Par 4
Radan viimeinen väylä on monien suosikki. Sadan metrin kohdalla oleva pajurivi jakaa väylän alku- ja loppuosaan. Kolmosta yrittävien on käytännössä pakko päästä avausheitolla loppuosan puolelle. Tämänkin jälkeen on tarjolla vaativa lähestyminen, joten kolmonen on harvinainen näky tuloskortissa. Lähes varmuudella jokaisessa rataa kiertävässä ryhmässä yksi tai useampi joutuu vaikeuksiin pajurivin kanssa, ja huonontaa kierrostulostaan järkipelillä pelaamiseen verrattuna.
Radan pituus ja par-luku: 1962 metriä, par 59
Tervetuloa pelaamaan Hiiroseen!
