Meri-Toppila 18, Oulu
Ratakartta ja väyläkuvat Oulun frisbeeseuran nettisivuilla:
http://www.oulunfrisbeeseura.net/toppila.php
Yleiskuvaus:
Meri-Toppilan 18-väyläinen frisbeegolfrata valmistui kesällä 2007, ja se on Hiirosen ohella Oulun toinen täysimittainen rata. Rata on ihanteellisella paikalla kumpuilevassa maastossa meren rannalla. Suurin osa väylistä on avoimia ja korkeuseroltaan vaihtelevia. Väylistä viisi on idealtaan vaihtelevia metsäväyliä. Muutamalla väylällä on mahdollisuus menettää kiekkonsa veteen. Aloittelijan kannattaakin hioa taitojaan ennen esimerkiksi pro-radan väylälle 17 menemistä amatööriväylillä 1-9. Tiit on päällystetty laadukkaalla keinonurmimatolla, ja jokaisella tiillä on väyläopaste.
Väylä 1 - 107 m - Par 3
Tämä ylämäkeen heitettävä väylä on avoin, mutta kolmosen tekeminen vaatii hyviä heittoja. Usein liian lyhyt avaus tuottaa liian vaikean lähestymisen, sillä korin takana on alamäki. 130 metriä tasaisella heittävät voivat juhlia birdietä tarkalla heitolla.
Väylä 2 - 67 m - Par 3
Ensimmäinen metsäväylä voidaan pelata kahdella tavalla: joko heittämällä väylää pitkin metsään tehtyyn aukkoon tai yläkautta. Kokeneen pelaajan pitäisi pelata birdie, mutta epätarkalla avauksella voi joutua vaikeaan paikkaan metsän keskelle, eikä nelonenkaan ole kaukana.
Väylä 3 - 61 m - Par 3
Voimakkaasti oikealle kaartava väylä matkii esikuvaansa meren takana Skellefteåssa. Birdien pelaaminen vaatii erittäin tarkan korkean heiton tai pitkän putin. Jos avausta ei selvitä ensimmäisen mutkan ohi, on vaara bogeyn tekemiseen suuri. Yleisimmin kolmosen väylä.
Väylä 4 - 61 m - Par 3
Voimakkaasti vasemmalle kaartava väylä pakottaa kakkosen yrittäjät jyrkästi taivasta kohti ihan mandoportin vierestä. Varmistelijat voivat pelata väylää pitkin parilla lyhyellä heitolla kolmosen. Toki tähänkin suoritukseen vaaditaan tarkkuutta.
Väylä 5 - 75 m - Par 3
Kolmen metsäväylän jälkeen heitetään väylä 5 avoimessa maastossa. Kori odottaa birdien tekijöitä 75 metrin päässä leveän pensaan takana. Pensaaseen heittäjät ovat suurissa vaikeuksissa par-tulosta pelatessaan.
Väylä 6 - 73 m - Par 3
Paluu metsään. Kori odottaa pitkältä näyttävän tunnelin päässä juuri ennen vuolaasti virtaavaa OB-puroa. Yläkautta heittämällä pääsee harvoin hyville paikoille. Ja epätarkka heitto aukkoon vaatii usein seuraavan heiton pelaamista väylälle. Birdie vaatii joka suunnassa kontrolloidun heiton ja ripauksen onneakin. Kirjoittajan mielestä jäljempänä mainittujen top 3 -väylien jälkeen heti seuraavaksi paras väylä.
Väylä 7 - 103 m - Par 4
Viimeinen varsinainen metsäväylä on ahdas ja mutkitteleva par-nelonen. Optimaalinen avausheitto on tarkka sijoitus hyvän lähestymispaikan saamiseksi. Lähestymisheiton on oltava täydellinen birdiestä haaveileville. Par-tuloksen pelaaminen vaatii monille väylille harvinaista golfin pelaamisen taitoa. Yksittäisen heiton pituus on toissijaista kun haetaan jatkoheitoille hyvää paikkaa. Tällä väylällä liian ahne voi pilata kierrostuloksensa pahemman kerran. Korin takana virtaa väylältä kuusi tuttu puro.
Väylä 8 - 43 m - Par 3
Ylämäkeen portista heitettävä väylä aiheuttaa päänvaivaa korkeuseroihin tottumattomille ja aloittelijoille. Kokenut pelaaja ottaa todennäköisen kakkosen.
Väylä 9 - 88 m - Par 3
Oikealta vasemmalle jyrkästi viettävä rinne laittaa pelaajan miettimään mihin heitto kannattaa tähdätä. Useimmiten avausheitto päätyy hieman vajaaksi korista vasemmalle alarinteeseen, josta lähestymällä joutuu tyytymään parhaimmillaan kolmoseen. Talvella väylä on 20 metriä lyhyempi pulkkamäen takia.
Väylä 10 - 110 m - Par 3
Kymppiväylä tarjoaa radan suurimman korkeuseron. Tii sijaitsee kymmenisen metriä koria korkeammalla, joten avausheitto liitää kauan ennen laskeutumistaan. Tälläkin väylällä birdien tekeminen vaatii taitavaa heittäjää. Oikealle karkaavat heitot päätyvät tiheään metsään, jonne joutuvat piirtävät usein tuloskorttiinsa numeron neljä. Kirjoittajan mielestä väylä kuuluu radan top 3:een.
Väylä 11 - 192 m - Par 4
Tämä todellinen par 4 -väylä on kirjoittajan suosikkiväylä, joka vaatii pitkien ja hallittujen heittojen lisäksi taktista älyä. Väylän voi pelata kahta reittiä pitkin: joko lyhintä reittiä OB-linjaa uhmaten tai pitkin väylää. Pitkin väylää pelatessa merituuli saattaa kääntää draivit väylän oikealle puolelle OB:lle jopa veteen asti. Väylää ympäröi kävelyteiden rajaama OB-alue. Väylä kääntyy 90 astetta vasemmalle puolessa välissä, ja väylän sivuprofiili on vasemmalta oikealle laskeva loivahko rinne. Matalahkot männyt ovat esteenä koko matkalla, joten heittojen on oltava korkeita. Birdien pelatakseen täytyy onnistua täydellisesti. Jos osaa heittää korkealta laskeutuvan 145-metrisen siivun, jopa eagle on mahdollinen. Todennäköisempää on, että väylä kesyttää pelaajan kuin pelaajan.
Väylä 12 - 90 m - Par 3
Korin paikka rannan kivilohkareiden keskellä on upea. Jos pelkää liikaa korin takana sijaitsevaa merta, saa tyytyä korkeintaan par-tulokseen. Sopivalla kunnioituksella myös birdie on tehtävissä.
Väylä 13 - 121 m - Par 3
Tämän väylän idea piilee tuulessa. Parhaimmillaan oikealta vasemmalle puhaltava tuuli pakottaa oikeakätiset tähtäämään heittonsa jopa 70 astetta tiistä oikealle. Väylän oikealla puolella ja korin takana kävelytien määräämä OB-alue hillitsee pitkälle heittävien kakkostoiveita.
Väylä 14 - 95 m - Par 3
Vajaan sadan metrin päässä taskussa sijaitseva kori on etenkin vasenkätisten kilpapelaajien ulottuvilla jo avausheitolla. Aloittelijoille väylää sivuava metsä on tukala paikka.
Väylä 15 - 97 m - Par 3
Kori sijaitsee pienen harjanteen päällä alamäessä. Avausheiton oltava tarkasti kontrolloitu joka suunnassa, mikäli mielii korttiinsa birdietä. Varomattomat heittäjät päätyvät liian oikealle metsään, josta par-tuloksen pelaaminen on haastavaa.
Väylä 16 - 159 m - Par 4
Radan toiseksi pisin väylä on selvitettävä kahdessa vaiheessa. Pisimmillä avausheitoilla pääsee oikealle kääntyvän mutkan ohitse yrittämään lähestymistä korille. Tällöinkin lähestymisheiton on oltava taidokas, jotta pääsee yrittämään kolmosta. Jos avausheitolla jää mutkan huonommalle puolelle, on tyytyminen parhaimmillaan par-tulokseen. Keväällä 2008 oikealle puolella sijaitseva metsä ja keskellä oleva saareke merkitään OB-alueiksi, ja väylä paranee entisestään.
Väylä 17 - 110 m - Par 3
Tämä Meri-Toppilan mieleenpainuvin väylä on esteetikkojen ohella ainakin kiekkokauppiaiden suosikki. Leveä vesialue on syönyt jo muutaman ensimmäisen kuukauden aikana useita kymmeniä kiekkoja. Jos veden ei anna häiritä, ei kilpapelaajalla pitäisi olla suurempia ongelmia par-tuloksen saamisessa. Birdien yrittäminen tähän 110-metriseen kauniiseen ylämäkiväylään vaatii kylmiä hermoja sekä kovaa ja tarkkaa draivia. Väylä on laskettava kolmen parhaimman joukkoon.
Väylä 18 - 65 m - Par 3
Jos luulee pääsevänsä viimeisestä, lyhyestä 18-väylästä helpolla, erehtyy. Kori seisoo jyrkässä OB-ojaan viettävässä rinteessä. Tiillä tulee tunne pakollisesta birdiestä, mutta OB arveluttaa. Jos avaus ei mennyt veteen ja yrittää yhä kakkosta, on puttava kylmästi koriin tai katseltava kun putteri putoaa kauas alas. Varmistellakaan et oikein voi, ettei maine menisi poolikaverien keskuudessa.
Radan pituus ja vaikeusaste: 1717 metriä, helppo par 57
Tervetuloa pelaamaan Meri-Toppilaan!
