Nummelanharjun frisbeegolfkenttä; rataesittely
Sijainti: Kenttä sijaitsee Nummelan lentokentän läsipuolella, vanhan hiekkakuopan ympäristössä. Montussa on myös jousiammuntarata, jossa on silloin tällöin ampujia. Karttahakuun sivulle http://kartat.eniro.fi kannattaa syöttää tiedot Kehätie, 380, Vihti. Kyseisessä kohdassa on levähdysalue ja aina auki oleva grilli. Pysäköintitilaa löytyy ainakin 50 autolle. Kentälle johtaa portaat ylös jyrkkää rinnettä. Ylhäällä käännös vasempaan, ja ykköstii löytyy noin 60 metriä päästä.
Maasto: Kenttä kulkee harjumaastossa, joten metsä on kuivaa kangasmetsää; aluskasvillisuutta ei ole juuri lainkaan. Kiekot löytyvät helposti, mutta niiden kuluminen on hieman nopeampaa kuin nurmikentillä pelattaessa. Suurimmalla osalla väylistä on pohjana pelkkää hiekkaa, joillain puolestaan sammalta, kanervaa tai mustikkaa. Kenttä ei ole kovallakaan sateella märkä, mutta etenkin kuivalla kelillä hiekkaa menee pelatessa hieman kengän sisään.
Merkinnät: Tiiauspaikoilla on tolpat, joista näkee väylän tiedot. Tiiauspaikoilla on myös tiialustat (hiekkatekonurmi), joilta avausheitot on heitettävä. Koreihin on merkitty väylien numerot. Kentällä ei ole out of bounds –alueita, mutta väylällä 14 on pakollinen kierto noin 15 metriä tiiltä eteenpäin.
Väyläkuvakset
Väylä 1: 30 metriä, par 2. Väylä on todella lyhyt, mutta se heitetään noin kolmen metrin aukon läpi syvän montun yli. Kaksi metriä korin jälkeen alkaa jyrkkä pudotus, joten holariyritykset saattavat koitua kolmosiksi. Varmistellen siis helppo kakkonen.
Väylä 2: 82 metriä, par 3. Loivasti vasempaan kaartuva väylä, joka on kapeimmillaan hieman tiin jälkeen. Väylän oikealla puolella on rinteessä isoja kivenjärkäleitä ja vasemmalla puolella puiden jälkeen jyrkkä rinne alaspäin. Kymmenisen metriä ennen koria on iso kivi, joka saattaa pysäyttää hyvänkin avauksen. Avaus on kuitenkin kohtuullisen helppo heittää puttietäisyydelle.
Väylä 3: 91 metriä, par 3. Väylän alku on hyvin avoin, mutta puolen välin jälkeen se kapenee ja taipuu jyrkästi oikealle. Tii on hieman koria ylempänä. Kakkosiakin väylällä nähdään.
Väylä 4: 91 metriä, par 3. Piikkisuora flipperiväylä korkeiden mäntyjen alla. Todella tarkalla heitolla voi päästä suoraan korille. Hyvin usein pitää jännittää, mihin suuntaan mänty kiekon ampuu. Yleensä kuitenkin jatkoheitolle löytyy väylä – tai useita väyliä!
Väylä 5: 74 metriä, par 3. Muutaman metrin korkeudesta heitettävä kapeahko väylä, joka taipuu lopuksi vähän oikealle. Koria lähestyttäessä väylä kapenee hieman; väylän ulkopuolelta ei oikein mahdu hakemaan kakkosta.
Väylä 6: 165 metriä, par 4. Väylä mutkittelee loivasti oikealle, vasemmalle ja taas oikealle ja kulkee laajan montun yli. Sekä ennen puolta väliä että koria lähestyttäessä on mahdollista valita kahden reitin väliltä. Vajaa kymmenen metriä ennen koria on isoja puita rivissä, joten lähestymisen suhteen on oltava tarkkana. Vaikea par nelonen.
Väylä 7: 86 metriä, par 3. Mukava alamäkiväylä, jossa on 7 – 8 metriä pudotusta heti tiin jälkeen. Väylä taipuu hieman oikealle. Alussa on oikealla puolella heittovalikoimaa rajoittava koivu, ja väylän puolivälin jälkeen on muutama mänty esteinä. Avaus menee helposti pitkäksi matalaan männikköön. Kakkosia tarjolla.
Väylä 8: 79 metriä, par 3. Suora väylä loivaan alamäkeen. Väylä on korin edustaa lukuun ottamatta hyvin avoin. Muutama metri korin jälkeen alkaa jyrkkä pudotus, joten avausta ei kannata nakata pitkäksi, mutta ei myöskään niin lyhyeksi, että on vaara heittää lähestyminen alas saakka. Kakkosia tulee tässäkin, mutta ei niin helposti kuin edellisellä väylällä.
Väylä 9: 73 metriä, par 3. Suora ja melko tukkoinen väylä, jonka lopussa on ylämäkitunneli. Tosin ainakin oikealta puolelta on mahdollista kiertää kapeikko korkealla riuhtaisulla. Etuysin päätteeksi voi levähtää ykkösen ja kympin tiiauspaikkojen tuntumassa penkeillä.
Väylä 10: 192 metriä, par 4. Suora väylä, jonka tiiauspaikka on noin 20 metriä koria korkeammalla. Aluksi on kymmenisen metriä pudotusta, sitten vähän tasaista ja taas kymmenmetrinen pudotus. Avaus on melko helppo heittää alas saakka, mutta väylälle osuminen vaatii hyvän heiton. Loppu on tasaista ja avointa aluetta. Väylän oikeassa reunassa on ainakin toistaiseksi valtava kiviröykkiö, joka on kunnostettavaa aluetta. Jos kiekko menee kivikkoon, saa sieltä joko heittää tai tulla rangaistuksetta väylän puolelle lähimpään pelattavaan paikkaan, joka ei ole lähempänä koria kuin kiekon sijainti.
Väylä 11: 69 metriä, par 3. Erikoinen loivasti oikealle taipuva väylä, joka heitetään jyrkkää rinnettä myöden. Kori on hyllygriinillä, jossa on pieni rinteestä pomppaavat kiekot pysäyttävä seinä – tosin päädystä pitkäksi mennyt heitto putoaa hyllyltä armotta alas. Kakkosia tiedossa.
Väylä 12: 69 metriä, par 3. Helppo väylä, kunhan avaus osuu puiden väliin eikä nouse liian korkealle. Väylä kaartaa vasemmalle, ja oikealla puolella on hyvin tilaa. Vasemmalla puolestaan on harvaa metsää ja yksi liian suorat avaukset tappava iso oksa.
Väylä 13: 103 metriä, par 3. Muutaman metrin korkeudesta heitettävä väylä, joka on aluksi melko kapea, mutta alkaa puolessa välissä väljentyä. Lopussa väylä kääntyy melko jyrkästi vasempaan, ja kori on rinteessä pienen hyllyn päällä.
Väylä 14: 117 metriä, par 4. Tällä väylällä on pakollinen kierto: pian tiin jälkeen oikealla puolella on iso mänty, joka pitää kiertää vasemmalta. Avausheiton sijoittamisessa kannattaa onnistua, jotta voi lähteä tavoittelemaan korin lähistöä. Noin 60-metrisen loivasti oikealle taipuvan avauksen jälkeen väylä kääntyy tiukasti oikealle, ja koria ennen käännytään uudestaan oikealle mäen päälle. Koko väylä kulkee loivasti ylöspäin. Nelosen tekeminen ei ole järin helppoa.
Väylä 15: 33 metriä, par 2. Holariväylä! Suora heitto alas hiekkakuopan reunalta; pudotusta lähes kymmenen metriä. Hankalaa heittää riittävän lyhyt heitto.
Väylä 16: 106 metriä, par 4. Jyrkän ylämäen juuresta avattava väylä, joka taipuu puolessa välissä loivasti oikealle. Tavallisen kuolevaisen avauksen tienoilla on väylässä kapea kohta, joten avauksen sijoittamiseen kannattaa keskittyä. Kori on harjanteen päällä, ja viitisen metriä korin jälkeen turvallinen taka-alue muuttuu jyrkäksi pudotukseksi. Koria lähestytään puiden oksien alta, joten pitkä putti täytyy heittää matalana. Kolmosia tekevät lähinnä hurjat upsimiehet.
Väylä 17: 95 metriä, par 3. Sähkölinjaa pitkin heitettävä väylä, joka kääntyy 90 astetta vasemmalle linjojen risteyksessä. Loppu on alamäkeä, joten oikeasta kohdasta kääntyvä avausheitto saattaa liidellä korille saakka. Väylän oikealla puolella on jyrkkä rinne alaspäin, joten kannattaa heittää mieluummin vasemmalle metsään, jos ei aio pysyä väylällä.
Väylä 18: 86 metriä, par 3. Alkukapeikon jälkeen oikealle vääntyvä väylä, joka kulkee matalan montun reunaa myöden. Monttu on kaksiosainen, ja ensimmäisen osan takareuna pysäyttää tehokkaasti liian matalat avaukset. Kori on montun päällä ja lähellä reunaa; lähestymistä ei saa kuitenkaan heittää liian pitkälle, sillä korin takana on uusi monttu.
Esittelyn kirjoittanut: Jani Nevantausta,
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
