Aloittelijan muistikirjasta: Raision Vetikonpuiston rata
Toinen Turun alueen radoista Urheilupuiston ohella on Raision Vetikonpuiston yhdeksänväyläinen rata. Pittoreski vehreä puisto on hyvin piilotettu suuren kauppakeskuksen takamaastoon ja itsekkäistä lähtökohdista olenkin ollut tähän asiaintilaan erityisen tyytyväinen. Tungosta radalla ei nimittäin ole koskaan ja varottavia ohikulkijoitakin on harvassa.
Vetikon rata on aloittelijalle erityisen mukava paitsi siksi, ettei vielä muotoaan hakevaa heittotyyliä ole näkemässä ylimääräisiä silmäpareja, myös siksi, että radalla ei ole korkeusvaihteluita juuri lainkaan ja erilaiset maaston ja kasvillisuuden muodostamat esteet ovat selvärajaisia kokonaisuuksia, jotka on helppo opetella kiertämään. Rataesittelyyn olen lisännyt myös omiin kokemuksiini pohjautuvat arvioni tuloksista, joihin aloittelevalla golffaajalla on hyvät mahdollisuudet päästä.
Ykkösväylä oli ensin suoranainen inhokkini, koska korille päästäkseen kiekon on lennettävä tiheäkasvuisen mäennyppylän yli ja monta kertaa puolet koko radalla käytetystä ajasta kului kiekkojen etsimiseen aluskasvillisuudesta. Muut reitit korille eivät ole realistisia sillä mäen kummallakin puolella on tiheää puustoa. Tilanne muuttui radikaalisti, kun sain elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi myös ainoan hole-in-oneni tällä nimenomaisella väylällä. Nyt väylä kuuluu luonnollisesti suosikkeihini. Mutta asiaan. Ykkösen kori on aivan tien reunalla ja väylällä mittaa 53 metriä, joten kokeneemmat golffarit joutuvat jo hieman jarruttelemaan heittoja, etteivät kiekot lennä ajotielle. Tästä väylästä kolmonen on aloittelijalle ihan realistinen tulos.
Kakkosväylä kulkee edellä mainitun tien suuntaisesti ja heittopaikka on aivan pyörätien reunalla. Kori näkyy selkeänä edessä 71 metrin päässä hieman vasemmalla eli kiskaisemalla lätyn suoraan tien suuntaisesti se yleensä kaartaa nätisti vasemmalla aukeavalle viherkentälle, josta on helppo jatkaa lähemmäs koria. Pitäisi olla suhteellisen helppo kolmonen.
Kolmosväylä on hankalampi juttu. Kori häämöttää 82 metrin päässä edessä ja koko matkan molemmilla puolilla on tiheä pensaiden ja puiden muodostama käytävä. Oikealla puolella puiden takana ovat lähistön alkuasukkaiden omakotitalojen pihat ja oikealla väijyvät puiston tiheät pensaat ja puut.
Tietoisuus ihmisasutuksesta tuo takaraivoon pienen pelon, joka ainakin itselläni heijastuu tiettynä varovaisuutena heitoissa. Ihanteellisinta olisi saada kiekko lentämään suoraan koko käytävän matkan ja kaartamaan lopussa puiden taakse lähelle koria. Itse en ole tässä muutamaa onnenkantamoista lukuunottamatta juuri onnistunut ja useimmiten kiekon luontainen taipumus kaartaa vasemmalle kuljettaa läystäkkeen jonnekin puiden keskelle, josta sitä on tukala kitkuttaa lähemmäs koria. Aika usein tuloskorttiin räpsähtää tästä radasta nelonen.
Nelosväylää on hiljattain muutettu ratkaisevasti, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Ilmeisesti neloskorin lähistöllä asuvat ovat kyllästyneet ikkunoihin kopsahteleviin muoviläystäkkeisiin ja vaatineet radan siirtämistä. Nyt nelosväylä on 63 metrin mittainen ja kori piileskelee matalan pensasaidan takana ison viheralueen oikealla reunalla. Jos kämmenpuolen heitto sujuu, pääsee ensimmäisellä heitolla pensasaidan toiselle puolelle helposti ja hyvällä tuurilla jopa puttausetäisyydelle. Perinteisellä rystypuolen heitolla rata on mutkikkaampi, sillä ennakkoa ei pääse ottamaan oikealta puolelta aistihavaintokenttään rynnivien puiden takia. Jos kassista löytyy suhteellisen suoraan lentävä kiekko tai heittäjä taitaa anhyzerin salat, onnistuu lähestyminen rystypuoleltakin. Aloittavalle golffarille kolmonen on täysin mahdollinen, jopa todennäköinen tulos.
Viitosväylä vetää ainakin meikäläiseltä maton jalkojen alta melkein joka kerta. Pituudeltaan 76 metrisen radan kori on nokkelasti sijoitettu jättimäisen puu- ja pensasrykelmän taakse ja viheriön takana kuikuilee lisää puita. Viheriölle pääsee kummalta puolelta tahansa, mutta kori on lähempänä sen oikeaa reunaa.
Lähtöpisteestä katsottuna heti runsaan 10 metrin päässä on oikealla iso puu, joka tehokkaasti suostuttelee suuntaamaan heitot vasemmalle. Tässäkin kämmenpuolen heitolla ongelmaa ei ole, mutta perinteisellä tyylillä läpyskän saaminen toivottuun suuntaan on haastavaa. Mikäli kiekon saa pysymään radan oikeassa reunassa kolmonen ei tuota ongelmia, jos taas avausheitto menee vasemmalle ja joutuu lähestymään koria siltä suunnalta nelonen kummittelee kohta tuloskortissa.
Aivan kuten Urheilupuistossakin kuutonen ja seiska ovat radan helpoimmat väylät. Kuutonen on lyhyt 45 metrin väylä, jossa kori on vielä sopivasti vasemmalla puolella. Sen edessä on tosin tiheä puusto, mutta heittämällä suoraan heittopaikalta kohtisuoraan kulkevan polun suuntaisesti, kiekko kaartaa nätisti puiden taakse lähelle koria. Viime aikoina on tässäkin tarvinnut jo vähentää voimaa heitoista, sillä heti korin takana kulkee pieni tienpätkä ja muutaman kerran lätty on lentänyt jo senkin yli. Tästä kakkonenkin on aloittelijalle mahdollinen, kolmonen suorastaan varma.
Väylä seitsemän kääntää kulkusuunnan takaisin alkuun päin ja kori häämöttää 50 metrin päässä aavistuksen verran vasemmalla. Tällä radalla olen kahdesti osunut avausheitolla korin numerolätkään eli ei pitäisi tuottaa ongelmia muillekaan aloittelijoille. Ainoat esteet ovat vasemmalla kauempana kulkeva puurivistö ja oikealla niin suhteellisen turvallisen matkan päässä olevat omakotitalojen pihat. Tosin kerran olen onnistunut saamaan kiekon yhden tönön katolle. Kakkonen hyvänä päivänä, kolmonen muulloin.
Kahdeksikko on taas hieman hankalampi väylä. Pituutta 85 metriä ja kori piilossa tiheän pensasrykelmän takana suoraan edessä. Pensaat voi ohittaa oikealta tai vasemmalta, mutta oikeanpuoleinen käytävä on kapea ja uhkana ovat pensasaidan takana mahdollisesti piilevät lähiasukkaiden SL-sarjan
Mersut tai pihalle nostetut posliinikokoelmat.
Suosittelen siis käyttämään vasemmanpuoleista reittiä. Ja sinnehän ne kiekot lopulta kuitenkin kaartavat. Kunhan pensasvalli on saatu ohitettua on loppu väylästä helpompaa. Radan pituus tekee kuitenkin sen, että aika usein puttaamaan joutuu hieman normaalia kauempaa ja nelonen on tullut tästäkin monta kertaa merkattua papereihin.
Radan viimeinen väylä eli numero yhdeksän on lyhyt 50 metrinen. Oikealla reunalla on tiheä puusto, jonka sisällä piileskelee omakotitalon piha ja ainoa este on noin 15 metrin päässä korin edessä oleva harva rivi nuoria puita. Heitto melkeinpä kohti oikeanpuoleista talonpihaa tuottaa usein toivotun tuloksen ja kiekko kaartaa korin tuntumaan. Kakkonen on tälläkin radalla mahdollista ja kolmonen on likipitäen itsestäänselvyys.
Vetikon rata on kaikin puolin idyllisen kaunis, radat upeassa kunnossa ja vaikeudeltaan sopivan helppoja, niin ettei minunlaiseni katkaravun keskittymiskyvyn omaava kuumakallekaan ole vielä kertaakaan päättänyt muuttaa golfkiekkoja tortillalautasiksi. Radalla vaikuttaa aktiivinen porukka pelaajia, joiden edesottamuksista voi lukea netistä osoitteesta www.vetikkoliiga.tk
Kari Toivonen
