Nokian rata sijaitsee aivan keskustassa, urheilupuiston kauniissa ja vaihtelevassa maastossa.
Rata on 12-väyläinen ja valmistunut 2003. Maasto on erittäin monipuolinen, korkeuserot ovat suuria, esteet vaihtelevat vesiesteenä toimivasta lammesta mäkiin ja metsiin.
Tällainen yhdistelmä saa firsbeegolf-harrastajan sydämmen pamppaamaan ja Vihiojan testauksen jälkeen kiidimmekin oitis tätä loistorataa testailemaan. Voiko näin hyvää rataa ollakkaan?
Ei voi.
Paikanpäälle löysi helposti, oli tienviitat ja kaikki. Parkkipaikka oli mukavasti heti ykkösväylän vieressä ja ensikatsauksella rata näytti hyvältä - todella hyvältä.
Ensimmäiset väylät menivät ylä- ja alamäkiä heitellessä metsässä, viitosväylän kohdalla alkoivat ongelmat. Heittopaikkaa ei löytynyt yhtään mistään, vaikka kartta selkeästi sen osoittikin, tarkemmalla tutkailulla huomasimme, ettei kyllä viitoseen ollut tarjolla koriakaan.
Lannistumatta tästä pienestä vastoinkäymisestä suunnistimme kuutosen aloitukseen, ensimmäiseen väylään varsinaisella puistoalueella. Aloitus löytyi helposti, mutta koria ei taasenkaan näkynyt yhtään missään.
Hetken etsiskelyn jälkeen kori löytyikin, joskin sen heittokorkeus oli normaalia huomattavasti matalemmalla. Nähtävästi kaupungin työntekijät olivat yrittäneet siirtää koria puistontasoitustyön alta, mutta olivat todenneet korin murskaamisen helpommaksi kuin sen ylös kaivamisen.
Siirryimme siis suoraan seiskalle. Jo pelkkä seuraavan väylän aloittaminen tuotti ongelmia, koska emme löytäneet koko aloituspaikkaa mistään.
Ahkeran etsinnän jälkeen aloituspaikka löytyi, vaikka sitä ensin luulimmekin muinaisten luolamiesten alkeelliseksi seinarakennelmaksi. Nähtävästi samaiset luolamiehet jotka olivat tuhonneet edellisen korin, olivat pitäneet seiskaväylän aloituslaattoja rakennuspalikoina ja kasanneet ne nättiin pinoon pois mukavan mudan päältä.
Polviin saakka mudassa heittäminen ei oikein jaksanut motivoida, käytännöllisesti katsoen koko loppurata oli vedettu aivan maan tasalle. Aloituspaikkoja ei näkynyt enää missään, koreista puhumattamaan. Yksi yksinäinen kori vielä löytyi pystyssä, muttei sen numerosta tai aloituksesta ollut enää tietoakaan, lieneekö ollut 11 tai 12?.
Voi vaan toivoa ettei tällainen mutavelli ja todella mielenkiintoisen radan tuohoaminen ei ole saanut radan rakentajien ja Nokian frisbeegolffaajia luopumaan harrastuksestaan.
Ainahan sitä voi käydä Vihiojalla heittelemässä, odotellessaan että kaupungin täystuholaiset saavat puistoprojektin valmiiksi. Kukakohan maksaa rikotut korit, eivät nekään halpoja ole???
Nokia, Keskusurheilupuisto
SISÄÄNKIRJAUS
