Yhteyshenkilöt:
Rabbe ja Hannele Lindroos, Vestlax-caravanin alueella myös Tuire Huunonen
Radalla pelaaminen: On varsin suositeltavaa ottaa aiemmin yhteyttä em. henkilöihin. Heidän kanssaan voi sopia peliajankohdasta.
Ajo-ohje: Kemiön keskustan jälkeen jatketaan Dragsfjärdin tietä (tienro 183) n. 2-3 km Taalintehtaan suuntaan, minkä jälkeen käännytään vasemmalle kohti Vestlaxia (1834). Jatketaan tätä Vestlaxintietä n. 12 km, minkä jälkeen käännytään vasemmalle Vestlax-caravan kyltin kohdalla (kyltti tien vasemmalla puolella, tien oikealla puolella kyltti bollhall). Kapeaa soratietä ajetaan eteenpäin n. 300 metriä tienhaaraan asti (Y-risteys). Ajetaan tienhaarasta vasemmalle ja jatketaan eteenpäin vielä n. 300 metriä vielä kapeampaa soratietä. Kun ilmoitustaulu näkyy (ilmoitustaulussa ei vielä mitään infoa), niin olet perillä. Ykkösen tii sijaitsee aivan em. ilmoitustaulun vieressä.
Paikoitusalue: ei virallista paikoitusaluetta. Auton voi mahdollisesti jättää caravan-alueelle, mistä syytä sopia jälleen erikseen. Toinen vaihtoehto on kääntyä em. Y-risteyksestä oikealle ja kääntyä heti sen jälkeen vasemmalle heinää kasvavalle pellolle, jolle voi ilmeisesti pysäköidä autonsa (varmista asia yhteyshenkilöltä). Pellon laidalla näkyy ilmoitustaulu; matkaa on n. 200m. Autojen tms. paikoituksesta on hyvä neuvotella ko. kohteen isäntäväen kanssa.
Väylien lukumäärä: 18 kpl
Väylien pituus (mitat ns. pintamittoja, pyöristetty alaspäin lähimpään 5 metriin):
1. 90 m
2. 70 m
3. 95 m
4. 50 m
5. 55 m
6. 50 m
7. 45 m
8. 65 m
9.65 m
10. 20 m
11. 65 m
12. 65 m
13. 45 m
14. 50 m
15. 55 m
16. 50 m
17. 95 m
18. 70 m
Yhteensä 1190 m
Väylille ei ole määritelty par-tuloksia, mutta tulosten kirjaamisen helpottamiseksi kaikki väylät voi määritellä par 3:een. Ainoa poikkeus on väylä 10, joka on selkeä par 2. Siten radan par on 53. Kokenut pelaaja pääsee varmasti helposti alle näiden ihannetulosten, mutta suurin osa radalla pelaavista ei harrasta aktiivisesti frisbeegolfia. Rata on itsesuunniteltu ja pystytetty; tarkoituksena tarjota mukava pelivaihtoehto alueelle majoittuville ja satunnaisille vierailijoille. Kyseessä ei siis ole aktiiviharrastajille tai kilpapelaajille tarkoitettu rata eikä sitä siten tule sellaisena arvioidakaan.
Aloitusheittopaikoista suurin osa (15/18) sijaitsee kalliopohjalla ja vain 3 heittopaikalla on nurmialusta.
Maasto: Kenttä sijaitsee pääosin kallioisessa kangasmetsässä. Vallitseva puulaji on mänty ja johtuen kallioisesta maastosta puut ovat kasvaneet osin hieman kituliaasti. Kolme väylistä sijoittuu pelto/niitty-ympäristöön ja vain yksi kori sijaitsee niityllä. Loput väylistä pelataan metsässä. Väylät ovat enimmäkseen lyhyehköjä. Useimmilla väylillä ei ole selkeää heittolinjaa vaan korille voi yrittää useampienkin puiden välistä. Tarkkuus on tällä radalla huomattavasti huippuheittopituuksia tärkeämpää. Varmasti hyvä paikka harjoitteluun. Varsinkin, kun itse tehtyjä koreja on erittäin helppo siirrellä haluttaessa paikasta toiseen. Melko vähäisestä käytöstä johtuen maastoon ei ole syntynyt erityisen selvästi näkyviä polkuja, mutta eksymisen vaaraa ei silti ole.
Maalikorit: Maalikorit ovat omatekoisia; hieman virallisia maalikoreja pienempiä. Lisäksi ko. radan koreista puuttuu varsinainen koriosa eli kiekko ei putoa koriin osuttuaan ketjuihin. Tästä syystä osuma ketjuihin merkitsee väylän suorittamista hyväksytysti.
Ratakartta: Ratakarttaa Vestlaxin frisbeegolfradasta ei toistaiseksi ole olemassa. Pelaamista helpottaa se kun muistaa, että seuraavan väylän avausheitto heitetään aina edellisen väylän korin vierestä. Kori näkyy lähes poikkeuksetta tiipaikalle ja päinvastoin (ainoa poikkeus väylät nro 8 ja 12).
Ratamaksu: Ei ratamaksua toistaiseksi.
Kulkuyhteydet: Helpoimmin Vestlaxin radalle pääsee omalla henkilöautolla tms. vastaavalla kulkuneuvolla.
Muut palvelut: Palveluja voi tiedustella em. yhteyshenkilöiltä.
Väyläkuvaukset:
1. 90 m. Ensimmäisen väylän tii löytyy em. ilmoitustaulun vierestä; heittoalusta on nurmikkoa/ heinikkoa. Tiipaikan merkkinä on halkaistu ”halko”, johon on sinisellä maalilla maalattu ko. väylän numero. Tämä radan toiseksi pisin väylä heitetään viistosti pellon/niityn poikki metsäiselle niemekkeelle. Kori näkyy tiille. Varmin tapa ottaa kolmonen tältä väylältä on heittää suora n. 70-80 metrinen heitto lähelle pellon reunaa, mistä on helppoa heittää kiekko korin juurelle. Toki tarkalla ja pitkällä heitolla kiekkonsa saa korille asti. Kallio viettää melko voimakkaasti alaspäin korin ympäriltä.
2. 70 m. Väylän aloitusheitto heitetään 1. korin vierestä kallioalustalta. Alkuun väylä ”tippuu” kalliolta, mutta loppuosa on tasaista peltoa; kori on siis tiipaikkaa muutaman metrin alempana. Aavistuksen ässäävä heitto tai tarkka suora heitto ovat ehkä ilmeisimpiä vaihtoehtoja tälle väylälle. Kori sijaitsee metsän ja pellon välissä kulkevan metsä-autotien mutkassa, pienehköllä heinikkokaistaleella. Väylällä on perusharrastajankin yllättävän helppoa heittää liian pitkälle, jopa putterilla.
3. 95 m. Väylä on hyvin samankaltainen 1. väylän kanssa. Pituus, tiipaikka ja korin sijainti ovat lähes identtisiä. Samat 1. väylän ohjeet siis pätevät myös tälle väylälle.
4. 50 m. Väylä heitetään ylämäkeen ja on huomattavasti edellisiä lyhyempi. Aloitusheitto suoritetaan kalliopohjalta. Nyt tosin edessä on huomattavan paljon ahtaampi reitti; puita kasvaa melko tiheässä. Suoralla ja tarkalla heitolla kakkonen; puuosumalla todennäköisesti kolmonen.
5. 55 m. Väylällä noustaan edelleen ylämäkeen. Avausta ei voi astua kovin paljoa yli, sillä kallion reuna putoaa n. 0,5 metriä jyrkästi aivan korin vieressä. Mahdollisia heitto-vaihtoehtoja useita; esim. suora heitto puiden välistä tai korkea hyzer puiden yli. Väylällä saa heittää hiukan kovempaa kuin uskoisikaan. Hieman kituliaasti kasvavia mäntyjä ja katajia tällä väylällä riittää ja osuma niihin takaa melkeinpä kolmosen korttiin.
6. 50 m. Väylällä ei ole juuri korkeuseroa tiin ja korin välillä. Tosin väylän keskiosa on sekä tiipaikkaa että koria alempana. Niin tiipaikka kuin korikin sijaitsevat jälleen kallioalustalla. Korin sijainti pienen kalliokumpareen laella tekee väylästä jännittävämmän. Vaikka heitto ei osuisikaan puihin, joita väylällä jälleen on runsaasti, voi osuma kallioon saada kiekon tippumaan kumpareelta pari metriä korin tasoa alemmas. Tällöin kakkosputti on jo aikalailla hankalampi. Tiipaikalta katsottaessa korin takamaastossa oikealla sijaitsee karavaanarialue, jolla melko varmasti liikkuu koko kesän ihmisiä. Kannattaa siis ennen avausta varmistaa, että korin välittömässä läheisyydessä ei ole ihmisiä.
7. 45 m. Lyhyt, mutta varsin ahdas väylä. Suoran heiton pitää olla todella tarkka, sillä väylän keskivaiheilla on vain 2 metriä leveä ”puuportti”. Varma vaihtoehto on varmaankin lyhyt hyzer oikealta, jolla pääsee kohtalaisen helposti myös puttipaikalle.
8. 65 m. Hieman edellisiä vaihtelevampi väylä, jossa avausheitoksi kannattaa valita anhyzer. Alkuosa väylästä on varsin ahdas puiden ansiosta, mutta loppuosaltaan väylä on suhteellisen avointa kalliomaastoa. Avausheitolla tulisikin päästä em. avoimen kallioalueen laitaan, mistä on helppo lähestyä korille ja kilauttaa kiekko ketjuihin kolmosella. Pitkäksi mennyt lähestyminen tipahtaa jälleen korin takaa kalliojyrkänteeltä helposti pari metriä alaspäin. Kori ei näy tiipaikalle.
9. 65 m. Jälleen tarkkuutta vaativa alamäkiväylä. Tiiltä n. 15 metrin päässä on jälleen puuportti, josta on suorin reitti korille. Mikäli portin läpäisee on kolmonen varma ja hyvällä heitolla kakkonen todennäköinen tulos. Liian rohkea kämmenavaus voi liidellä korin takana oikealla olevalle laavulle. Oikein huonolla tuurilla kiekko lentää laavun edessä olevan jyrkänteen reunan yli ja tippuu merenlahteen n. 10 metriä alempana. Tässä pahimmassa vaihtoehdossa kiekon katoaminen on lähellä.
10. 20 m. Radan ylivoimaisesti lyhin ja helpoin väylä. Hyppyputilla voi yrittää suoraan osumaa ketjuihin. Väylällä ei ole muita uhkia kuin ne tavalliset, lähes joka väylällä vaanivat puut.
11. 65 m. Ko. väylä em. 9. Väylä toiseen suuntaan (taka-9 pelataan siis samoihin koreihin, mutta käänteisessä järjestyksessä, paitsi nro 10). Alamäki onkin nyt ylämäkeä ja suoralla heitolla ei helposti korille pääse. Helpoin heittovaihtoehto on luultavasti korkea hyzer. Tällä varmistaa kolmosen ja kakkonenkin on usein todennäköinen.
12. 65 m. Alkuun avoin alamäkiväylä, jossa kuitenkin pitää osua puolessavälissä puiden väliin. Oikeakätisen kämmenpuolen avaus kaartaa sopivasti oikealle. Loppuosa väylästä melko ahdasta, mutta korille pääsee useammastakin suunnasta. Kolmonen todennäköisin tulos. Kori ei näy tiipaikalle.
13. 45 m. Lyhyt anhyzer-väylä. Korin sijainti kalliokumpareella vaikuttaa tästäkin suunnasta heitettäessä eli pitkät ja/tai hieman epätarkat heitot tipahtavat helposti kalliolta. Melkein par 2, mutta epäonnella 3.
14. 50 m. Väylän pelaaminen on helpointa oikealta laidalta. Lähellä koria oleva puut ja pensaat kylläkin pysäyttävät tästä suunnasta tulevat kiekot, mutta etäisyyttä korille ei jää montaa metriä.
15. 55 m. Aiempi ylämäki on nyt alamäkeä ja väyläkin näyttää muiden metsäväylien rinnalla melko avoimelta. Kakkosia luvassa.
16. 50 m. Kuten edellä eli ylämäki on nyt alamäkeä. Avauksen voi heittää sekä rysty- että kämmenpuolelta. Väylän oikea reuna ehkä aavistuksen helpompi linja. Liian pitkät avaukset voivat helposti vieriä alas kalliolta aina pelto-ojaan saakka.
17. 95 m. Radan pisin väylä nyt alamäkeen eli koko kierroksen pisimpiä heittoja luvassa. Tiipaikan edessä kalliolla hieman häiritsevää kasvillisuutta joten avauksen kanssa saa hiukan varoa. Loppuosa väylästä tasaista peltoaukeaa ilman esteitä. Hyvällä avauksella kakkonen aivan mahdollinen ja kolmonen todennäköinen.
18. Radan viimeinen väylä on suurimmalta osaltaan avoin peltoväylä. Ainoastaan loppuosa tukkoisempi. Heitto kannattaa suunnata kahden koivun välistä, jotka kasvavat kallion edessä. Kori ko. kallion päällä.
