Paraisten frisbeegolfrata eli virallisemmin Pargas DiscGolfPark Parainen sijaitsee aivan saaristokaupungin keskustassa, tarkemmin sanottuna sen keskuspuistossa. Perille löytää helposti, kun kääntyy Uudenmaantieltä eli vanhalta ykköstieltä Paraisille johtavalle tielle ja ajaa sitä Paraisilla olevaan liikenneympyrään asti. Liikenneympyrästä poistutaan Paraisten keskustaan johtavasta liittymästä ja käännytään heti sen jälkeen vasemmalle rantalentopallokenttien pysäköintipaikalle.
Rata on Paraisten Lions Clubin lahjoittama ja Discmanian suunnittelema. Koreina ovat Discmanian Discatcherit, joita on kaikkiaan yhdeksän. Väylien yhteispituus on 843 metriä ja par 29. Aloituspaikoilla on selkeät numeroinnit ja hiukan liian pieni kaistale jämäkkää keinonurmea. Paraisten rata on maisemaltaan varmasti yksi Suomen kauneimpia, sillä hyvin hoidettu nurmi, tekolammet ja vanhat jykevät lehtipuut luovat kentälle pallogolfkenttien tunnelmaa.
Koska rata sijaitsee puistossa, kannattaa kytkeä intiaanikatse päälle ja zoomailla erityisen tarkasti muiden puiston käyttäjien liikkeitä. Puisto on varsin hiljainen, mutta parempi vara kuin vahinko väittää proverbiaalinen “vanha kansakin”. Radasta löytyy videoesittely, jossa huonojen heittojen lomassa voi ihailla sentään kauniista väylistä.
Ykkösväylän aloituspaikka sijaitsee rantalentopallokenttien takana ja on merkitty isolla ykkösellä varustetulla postilaatikolla. Postilaatikossa on ihannetilanteessa ratakarttoja, joissa on myös tuloskortti samassa. Aina karttoja ei ole saatavilla, mutta ilmankin pärjää kohtalaisen mukavasti, varsinkin radan alkuosalla. Lopussa voi olla tarpeen verestää ruotsin kielen taitojaan ja uskaltautua kysymään neuvoa alkuasukkailta.
Ykkösväylällä on mittaa 144 metriä ja se on par 4, mikä on suhteellisen helppo saavuttaa. Kori sijaitsee heittopaikkaan nähden oikealla ison ruohokentän laidalla, eikä välissä ole esteitä, ellei sellaiseksi lasketa oikealla sivulla alkumatkasta olevia rantalentopallokenttiä.
Kakkosen aloituspaikka on muutaman kymmenen metrin päässä ykkösen korista suoraan eteenpäin puistotietä pitkin. Kakkosväylän pituus on 72 metriä ja sen ihannetulos on 3. Kolmonen tuleekin helposti, mutta kakkonen vaatii jo hiukan taitoa tai onnea. Kori sijaitsee vanhojen puiden ympäröimänä ja puiden oksat riippuvat varsin alhaalla muodostaen näppärän kiekkoansan. Puut voi kiertää yhtä hyvin oikealta kuin vasemmaltakin, mutta heiton on syytä olla matala.
Kolmosen tii löytyy, kun kuljetaan puiston laidalla kulkevan kanavan rantaa kakkosen korilta eteenpäin. Aloituspaikalta 67 metrin päässä häämöttää kori puistotien päässä. Tien reunalla on rivi vanhoja tuuheita puita, joiden oksat suorastaan himoavat liian korkeina heitettyjä kiekkoja. Puiden korkeus ehkäisee tehokkaasti myös aikeet niiden ylittämisestä, joten tarkalla matalalla heitolla puistotietä pitkin päässee varmimmin perille. Väylän par on 3.
Radan inhottavin väylä on mielestäni nelonen. Aloituspaikka on aivan kolmosen korin vieressä ja kori on pirullisesti sijoitettu saman puistotien toiseen päähän kolmosen aloituspaikan tasalle, mutta ison tiheän kuusirykelmän taakse. Matkaa korille on 80 metriä. Perille voi yrittää oikealta puolelta heittämällä puistotietä pitkin, ja toivoa kiekon kaartavan puiden taakse tai sitten vasemmalta, jolloin ensin on ohitettava kunnioitusta herättävä nuorten puiden muodostama labyrintti. Väylän par on 3, mutta aika usein ainakin itselläni korttiin napsahtaa tästä nelonen.
Viitosväylän aloituspaikalle on hiukan pidempi matka, mutta se löytyy, kun kävelee puistotietä nelosen korilta päätien suuntaan ja kääntyy ensimmäiselle oikealle johtavalle polulle. Viitonen on radan pisin väylä, pituudeltaan 154 metriä. Ihannetulos on 4 ja matkan varrella on pieni lampi, jonne kiekko solahtaa yllättävän helposti. Kori on aloituspaikkaan nähden suoraan edessä, mutta väylän oikealla puolella heti lammen jälkeen on pieni metsikön tapainen, jota kannattaa välttää kuin tv-lupatarkastajaa.
Väylä numero kuusi alkaa viitosen korista vasemmalle johtavan polunpätkän varrelta. Pituudeltaan 84 metrisen väylän keskivaiheilla on ruotsinkielisiltä alueilta tuttu majstång eli juhannussalko. Muuten väylä on avoin ja ihannetulos 3 on helposti saavutettavissa.
Kuutosen korilta matka jatkuu oikealle tietä pitkin. Päätien tullessa vastaan oikealla näkyy seitsemännen väylän aloituspaikka. Väylä kulkee päätien suuntaisesti ja vasemmalla puolella sitä rajoittaa oja, jossa on juuri sen verran vettä, että kiekko katoaa sinne pudotessaan näkyvistä. Ei siis sinne. Oikealla puolella vaanivat puut, joten pituudeltaan 74-metrinen väylä edellyttää mahdollisimman suoraa heittoa. Ihannetulos 3 irtoaa kuitenkin melko vaivattomasti.
Kahdeksas väylä tarjoaakin sitten hiukan tiukemman vastuksen. Aloituspaikka löytyy, kun seitsemänneltä korilta otetaan suunta kohti oikealla puolella olevaa metsikköä. Tii on pienellä kumpareella, ja kori sijaitsee näkymättömissä 92 metrin päässä väylän vasenta puolta reunustavan tiheän metsikön takana. Avausheitossa kiekon pitää välttää heti parinkymmenen metrin päässä vaanivat matalalla roikkuvat puunoksat, mutta lentää silti riittävän korkealla, että se kantaa yli väylän puolivälissä olevan pensasaidan. Par on kolme, mutta jos oksistot vetävät lättyä puoleensa kallistuu tulos helposti neloseen.
Viimeiselle eli yhdeksännelle väylälle on kahdeksannelta korilta jonkin verran pitempi matka. Seuraamalla korin takana olevaa hiekkatietä oikealle ja tarkastelemalla valppaasti tien vasenta puolta löytää ysiväylän numerokyltin. Tähän väylään onkin sitten ladattu tavallista enemmän jännitystä. Väylän 76 metrin pituudesta suurin osa kulkee pitkänmallisen lammen yläpuolella. Par 3 on silti helposti napattavissa.
